Kävelet ulkona räjähtäneenä näköisenä, raahat perässä kiljuvan lapsen. Ihmiset kääntyvät ja jättävät tuomitsevia katseita perään, samalla vierestäsi kuuluu, no huhuh, paska äiti!
Sillä aikaana ku toinen koita selviytyä yksin, koko maailma on häntä vastaan. Kannustuksien tilalle kuuluu vaa haukkuja! Sillä aikaana ku toinen huutaa perään; paska äiti, lapses ansaitsee parempaa, itse yrittät parhaani olla omalle lapselle se paras mahdollinen ja rakastava äiti.
Kaikkilla on joskus pahoja päiviä, väsymystä, turhautumista.. hei nyt hyys hys! Älä todellakaa es yrittää sanoa sen äänen, nyt tekohymy naamio päälle ja kaikki on jees! Eiks nii? ;) Mitä oikein ajattelit ku sanoit äänen tai näyttit olotilansa? Luulitko oikeasti että joku tulee lohduttaa sinua, tarjoa tukea tai apua? Ei tietenkää, jos et esittää vahva 24/7, olet heikko ja säälittävä ihminen!
Mitä ihmettää oikeasti?! Mihin tämä maailma on mennyt? Aina ei tarvitse ollaa vahva, pärjättä tai olla ikuisesti piirteä, täydellinen pärjävä ihminen! Ihmisesta on tullu todella ilkeitä, katellisia ja ylimieleisia. Olevina niin täydellisia, kävelevät kadulla pitkillä korkoilla, naama, kynnet, vaattet niin tippot.. mutta onko hänen elämä oikeasti niin täydellinen ku hän antaa ymmärttää? Hän voi ollaa just sellainen ihminen joka kantapään kauttaa oppinut että tunteita ei saa ikinä näyttää, jos on paha olla, sen on pidettävä sisällä. Jos jossain epäonnistuu, onnellinen naamari vaa päälle ja odottaa ku jää taas ihan yksin pimeän kämppää, itkeä itseäsi uneen ja säälittää omaa elämä...
Pitääkö se oikeasti näin mennää? Eikö kuulusta tuttulta ja surulliselta? Miksi ihmiset ovat nykyään niin kylmiä? Miksi emme voi kaikki pitää yhtää ja tukea toinen toista? Elämä olisi helpompi ja maistuisi paremmalta ku tietäisi että et ole yksin...
Sillä aikaana ku toinen koita selviytyä yksin, koko maailma on häntä vastaan. Kannustuksien tilalle kuuluu vaa haukkuja! Sillä aikaana ku toinen huutaa perään; paska äiti, lapses ansaitsee parempaa, itse yrittät parhaani olla omalle lapselle se paras mahdollinen ja rakastava äiti.
Kaikkilla on joskus pahoja päiviä, väsymystä, turhautumista.. hei nyt hyys hys! Älä todellakaa es yrittää sanoa sen äänen, nyt tekohymy naamio päälle ja kaikki on jees! Eiks nii? ;) Mitä oikein ajattelit ku sanoit äänen tai näyttit olotilansa? Luulitko oikeasti että joku tulee lohduttaa sinua, tarjoa tukea tai apua? Ei tietenkää, jos et esittää vahva 24/7, olet heikko ja säälittävä ihminen!
Mitä ihmettää oikeasti?! Mihin tämä maailma on mennyt? Aina ei tarvitse ollaa vahva, pärjättä tai olla ikuisesti piirteä, täydellinen pärjävä ihminen! Ihmisesta on tullu todella ilkeitä, katellisia ja ylimieleisia. Olevina niin täydellisia, kävelevät kadulla pitkillä korkoilla, naama, kynnet, vaattet niin tippot.. mutta onko hänen elämä oikeasti niin täydellinen ku hän antaa ymmärttää? Hän voi ollaa just sellainen ihminen joka kantapään kauttaa oppinut että tunteita ei saa ikinä näyttää, jos on paha olla, sen on pidettävä sisällä. Jos jossain epäonnistuu, onnellinen naamari vaa päälle ja odottaa ku jää taas ihan yksin pimeän kämppää, itkeä itseäsi uneen ja säälittää omaa elämä...
Pitääkö se oikeasti näin mennää? Eikö kuulusta tuttulta ja surulliselta? Miksi ihmiset ovat nykyään niin kylmiä? Miksi emme voi kaikki pitää yhtää ja tukea toinen toista? Elämä olisi helpompi ja maistuisi paremmalta ku tietäisi että et ole yksin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti