Itse oon todella monta kertta huomanut, että se on totta, asioilla on tapana järjestyä. Mutta sittenki oon sellainen ihminen joka saataa menettä yönunet ku mietin ja stressan asioista ihan liikaa ja sitten ku asiat on jo järjestyksessä, nii vasta silloin taas mietin että siihen meni taas turhaan yöunet ja hermot..
Elämä opettaa joka päivä meille jotain uutta, välillä mukavissa merkkeissä, mutta välillä myös pettymyksin kautta. Jokainen tälläinen koetelemus tekee meistä viisampan. Vastoin käymiset tuotavat elämässä haasteita ja antaa voimia selviytyä. Jos niitä ei olisi, elämä olisi päivältä päivän samanlainen, tylsä musta valkoinen arki. Ei todellakaan löytyy maailmassa ihmistä jolla ei oisi edes pientäkää ongelma, kuten rahaa huoli, läheisten välinen ongelma, parisuhde ongelmat, lasten kasvatus, työ murheet.. Joilla niitä on enemmä, joilla vähemmän. Mutta niitä on kuitenki,
Lapsena tulee jo opittu että elämässä ei mee nii ku itse haluaisi, hiekkalaatikko riitoja, pallo ei osunukaa maaliin, herkkupäivä ei olekaan joka päivä. Kuulosta todella pieneltä aikuiselle, mutta ei lapselle. Sen takkia lapsi tarvitsee viereen sen turvallisen ja fiksun aikuisen joka ymmärtää että lapsella on omat murheet ja niistä on hyvä juttella lapsille, lohduttaa ja opastaa.
Elämä on! Mutta kuitenki välillä toivoisi että elämässä olisi vähemmän murheita, että aamusta iltaan ei tarvisi oleenkaa mietiä asoita, vaa elää huoletonta elämää. Mutta millainen elämä se sitten olisi??
Osataisko ihmiset arvostaa elämää jos kaikki jatkuvasti menisii nappiin, ei tarvitsis näkee vaivaa mistään? Kyllästyiskö ihmiset elämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti