Tässä tilanteessa ei ole oikeata vastausta
miten lasta/ lapsia pitää kasvatta. Jokaisella ihmisella on oma näkemys tässä
aiheesta. Lasten kasvatus on ja aina ollut aika kova puheen aihee. Jokainen
kasvattaja, vanhempi tietää itse parhaiteen miten lasta kasvatettaan. Mutta
usein tulee vaikka mitään palauteita koska ei kaikki hyväksy sama kasvatus
metodika ku toisella.
Minä kasvatajana, saa minua mietimään ja
mietimään mitä teen oikein ja miten pitää kasvattaa. En ole varma että mun
ajatukset ovat oikeita, mutta kuitenki uskallan kertoa oman mielenpiden ja
näkemyksen tästä isosta asiasta.
Lapsena kun olin näin paljon vääryttää itseänä
kohtaan ja samalla ajattelin että minusta ei tuu saman lainen kasvataja,
vanhempi kun minun omat vanhemmat. Monen vuoden päästä aloin pikku hilja
ymmärtämään miks vanhemmat olivat niin tiukkoja minua kohtaan, miksi minulta on
kieletty aika pajon asioita ja olenki nykyään kiitollinen heille.
Silloin kun synnytin lapsen ja katsoin hänet
päässä pyöri ja edelleen tottakai pyörii vaikka kuinka monta kysymystä ja
ajatusta mitä teen tämän lapsen kanssa, miten minun on kasvattavana hänet että
hänestä tulisi kunnollinen ihminen joka menestyy vaikka missä vaan.
Haluan kasvattaa lapsen täydessä rakkaudessa,
kunnioituksessa itseän ja muita ihmisia kohtaan. Haluan kasvattaa lasta olemaan
itsennäinen, opettaa hänelle erillaisia taitoja, kuten oppimaan ymmärtämään
musikkia, taidetta, urheillua. Tämä tehtävä ei ole helpo, lapsen on pärjättävä
myös hyvin koulussa että hänen ei tarvitse niinku minun mietiä mihin hakee että
opintopisteitä olisi riittävästi.
Kasvattajalla on iso vastuu pienestä ihmisesta
tehdä hänestä kunnollisen ihmisen, ettei myöhemmin tarvisi mietiä mitä on tultu
tehty väärin että se pieni ihminen ei pärjäkää elämässä. Kasvatajan tehävä ei
ole helpo, äitinä pitää kasvatta 1-5 lasta, mutta opettaja, avustajan, ohjajan
vastuulla on paljon enemmän lapsia jotka pitää opettaa ja kasvatta, nii tulee
todella paljon kysymyksi ja ajatuksia miten pitää opettaa ja kasvatta oikein.
Päässäni edelleen pyörii monta monta kysymystä mitä teen ja miten kasvatan.
Siitä ei voi sanoa ennen ku alkaa kasvattaa lapsia. Tähän mennessä voin sanoa
että olen pärjäny suht hyvin, oma lapsi voi hyvin ja on oppinu jo paljon
taitoja, mutta silti mietin miten saan jatkossaki tekemään asioita oikein.
Työharjoittellussa näen tietyissä lapsissa jo ison muutoksen heidän
käyttöksessä, ja olen ylpeä koska tiedän että tietynä hetkenä tein oikein ku
laitoin lasta hetkeks rauhoitumaan omalle paikkalle ja pitänyt pienen mutta
tehokan keskustellun lapsen kanssa, siitä päivästä lähtien lapsi oli
kunnioitettava minua kohtaan, kuunteli jos minulla on asia, eikä enää ollut
epäkohtelias minua kohtaan. Iltapäiväkerhossa minulla on vaan se pieni aika
olla heidän lasten elämässä ja tehtävänä on paljon, tehtävänä on katsoa että
läksyt on tehty oikein, tervellinen ruoka on syötty, askartelluissa on tullut
uusia taitoja ja ulkoilman happea on saattu. Sen on hoidettava vaan neljassa
tunnissa. Aika on vähän ja tehtävä on paljon. Myös on katsottava että lapset
käytäyttyvät ystävällisesti ja kunnioitettavasti ohjaji ja toisia lapsia
kohtaan. Aina välillä jossain kuuluu huuto ja itkua, silloin on selvitettävä
mitä on tapahtunu, kuka on oikeassa ja saada lapsia sopimaan toisten kanssa.
Opettan lapsia pyydämän toiselta anteeks, ja samalla antaa anteeks. Ollaa
kohtelias että ruokaillun jälkeen ei lähdettään muualle vaa kiitettään ruoasta.
Opettaan lapsia olemaan jonossa, eikä ohittella. Kasvattajan rooliin kuuluu
paljon enemmänki mitä täällä hetkellä teen, mutta ne huolet ja tehtävät tulevat
sitten kun on se aika.
Jatkuvasti pitää kehittää itsensä paremmaksi
kasvattajaksi, lukea kasvatus kirjoja, lehteja. Kuuntelemalla toisten mielipideitä,
vinkkeja ja kokemuksia samasta asiasta. Haavanoida lapsia ja sen mukaan tehdä
oman suunnitelman missä se lapsi pärjää paremmin ja missä heikkommin että
voisin tukea hänet pärjää ja oppimaan uusia asioita.
En osa sanoa miltä mieltä olet tästä minun
tekstistä, mutta kertoin omia ajatuksia ja näkökulmia asiasta. En ole enkä tule
ikinä olemaan se täydellinen kasvattaja, mutta ajan myöttä tulee kokemuksia ja
viisauksia tässä kasvatus asiasta. Olen vasta alussa ja minulla on paljon
opetteltava, ja sen teen myös mielelläni! Vielä pienenä en olisi ikinä
ajattellu että päätyn tälle alalle ja otan sen vastun olemaan hyvä ja
esimerkkinen kasvattaja. Mutta nyt tiedän että olen oikeassa paikkassa, tämän
on se asia mitä haluan tekemään jatkossaki. Toivon että minulla on tarpeks
voimia ja viisauksia tässä asiassa.