Minä kasvatajana

 Tässä tilanteessa ei ole oikeata vastausta miten lasta/ lapsia pitää kasvatta. Jokaisella ihmisella on oma näkemys tässä aiheesta. Lasten kasvatus on ja aina ollut aika kova puheen aihee. Jokainen kasvattaja, vanhempi tietää itse parhaiteen miten lasta kasvatettaan. Mutta usein tulee vaikka mitään palauteita koska ei kaikki hyväksy sama kasvatus metodika ku toisella.

 Minä kasvatajana, saa minua mietimään ja mietimään mitä teen oikein ja miten pitää kasvattaa. En ole varma että mun ajatukset ovat oikeita, mutta kuitenki uskallan kertoa oman mielenpiden ja näkemyksen tästä isosta asiasta.

 Lapsena kun olin näin paljon vääryttää itseänä kohtaan ja samalla ajattelin että minusta ei tuu saman lainen kasvataja, vanhempi kun minun omat vanhemmat. Monen vuoden päästä aloin pikku hilja ymmärtämään miks vanhemmat olivat niin tiukkoja minua kohtaan, miksi minulta on kieletty aika pajon asioita ja olenki nykyään kiitollinen heille.

 Silloin kun synnytin lapsen ja katsoin hänet päässä pyöri ja edelleen tottakai pyörii vaikka kuinka monta kysymystä ja ajatusta mitä teen tämän lapsen kanssa, miten minun on kasvattavana hänet että hänestä tulisi kunnollinen ihminen joka menestyy vaikka missä vaan.

 Haluan kasvattaa lapsen täydessä rakkaudessa, kunnioituksessa itseän ja muita ihmisia kohtaan. Haluan kasvattaa lasta olemaan itsennäinen, opettaa hänelle erillaisia taitoja, kuten oppimaan ymmärtämään musikkia, taidetta, urheillua. Tämä tehtävä ei ole helpo, lapsen on pärjättävä myös hyvin koulussa että hänen ei tarvitse niinku minun mietiä mihin hakee että opintopisteitä olisi riittävästi.

 Kasvattajalla on iso vastuu pienestä ihmisesta tehdä hänestä kunnollisen ihmisen, ettei myöhemmin tarvisi mietiä mitä on tultu tehty väärin että se pieni ihminen ei pärjäkää elämässä. Kasvatajan tehävä ei ole helpo, äitinä pitää kasvatta 1-5 lasta, mutta opettaja, avustajan, ohjajan vastuulla on paljon enemmän lapsia jotka pitää opettaa ja kasvatta, nii tulee todella paljon kysymyksi ja ajatuksia miten pitää opettaa ja kasvatta oikein. Päässäni edelleen pyörii monta monta kysymystä mitä teen ja miten kasvatan. Siitä ei voi sanoa ennen ku alkaa kasvattaa lapsia. Tähän mennessä voin sanoa että olen pärjäny suht hyvin, oma lapsi voi hyvin ja on oppinu jo paljon taitoja, mutta silti mietin miten saan jatkossaki tekemään asioita oikein. Työharjoittellussa näen tietyissä lapsissa jo ison muutoksen heidän käyttöksessä, ja olen ylpeä koska tiedän että tietynä hetkenä tein oikein ku laitoin lasta hetkeks rauhoitumaan omalle paikkalle ja pitänyt pienen mutta tehokan keskustellun lapsen kanssa, siitä päivästä lähtien lapsi oli kunnioitettava minua kohtaan, kuunteli jos minulla on asia, eikä enää ollut epäkohtelias minua kohtaan. Iltapäiväkerhossa minulla on vaan se pieni aika olla heidän lasten elämässä ja tehtävänä on paljon, tehtävänä on katsoa että läksyt on tehty oikein, tervellinen ruoka on syötty, askartelluissa on tullut uusia taitoja ja ulkoilman happea on saattu. Sen on hoidettava vaan neljassa tunnissa. Aika on vähän ja tehtävä on paljon. Myös on katsottava että lapset käytäyttyvät ystävällisesti ja kunnioitettavasti ohjaji ja toisia lapsia kohtaan. Aina välillä jossain kuuluu huuto ja itkua, silloin on selvitettävä mitä on tapahtunu, kuka on oikeassa ja saada lapsia sopimaan toisten kanssa. Opettan lapsia pyydämän toiselta anteeks, ja samalla antaa anteeks. Ollaa kohtelias että ruokaillun jälkeen ei lähdettään muualle vaa kiitettään ruoasta. Opettaan lapsia olemaan jonossa, eikä ohittella. Kasvattajan rooliin kuuluu paljon enemmänki mitä täällä hetkellä teen, mutta ne huolet ja tehtävät tulevat sitten kun on se aika.

 Jatkuvasti pitää kehittää itsensä paremmaksi kasvattajaksi, lukea kasvatus kirjoja, lehteja. Kuuntelemalla toisten mielipideitä, vinkkeja ja kokemuksia samasta asiasta. Haavanoida lapsia ja sen mukaan tehdä oman suunnitelman missä se lapsi pärjää paremmin ja missä heikkommin että voisin tukea hänet pärjää ja oppimaan uusia asioita.

 En osa sanoa miltä mieltä olet tästä minun tekstistä, mutta kertoin omia ajatuksia ja näkökulmia asiasta. En ole enkä tule ikinä olemaan se täydellinen kasvattaja, mutta ajan myöttä tulee kokemuksia ja viisauksia tässä kasvatus asiasta. Olen vasta alussa ja minulla on paljon opetteltava, ja sen teen myös mielelläni! Vielä pienenä en olisi ikinä ajattellu että päätyn tälle alalle ja otan sen vastun olemaan hyvä ja esimerkkinen kasvattaja. Mutta nyt tiedän että olen oikeassa paikkassa, tämän on se asia mitä haluan tekemään jatkossaki. Toivon että minulla on tarpeks voimia ja viisauksia tässä asiassa.