Elämänmuutos…minun tarinani.
Viime helmikuussa lueskelin pöydän ääressä, kun yht’äkkiä toinen silmäni
alkoi salamoida ja siitä meni hetkeksi näkö palautuen hitaasti ennalleen.
Säikähdin tietty ja säntäsin lääkärin pakeille. Tutkittiin verenpaineet, kolesterolit,
aivot…ei löytynyt muuta hälyttävää kun viitearvoihin suhteutettu kolesterolin
nousu ja pikkuisen koholla oleva verenpaine (vain yksi mittaus!) Tarjottiin
statiini-reseptiä ja verenpainelääkettä, joista molemmista kieltäydyin, koska
inhoan ja pelkäänkin kemiallisia lääkkeitä. Olen myös kuullut statiinien
sivuvaikutuksista ja parin mittauskerran perusteella määrätty verenpainelääkityskään
ei saanut minua vakuuttuneeksi.
Olin ylipainoinen, 150 senttimetriäni oli kuorrutettu
78 kilolla
läskiä. Ylipainosta eivät lääkärit maininneet mitään, vaikka se järjkeni mukaan
oli kaiken pahan alku. Yritän myös
kaikin keinoin pitkittää apteekin kantakortin hankkimista, joten aloin
miettiä muita ratkaisuja.
Tyttäreni tietenkin myös huolestui ja liitti minut
facessa vhh-ryhmään. Uusi elämä avautui! Oikein antaumuksella tutustuin
vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja samalla myös LCHF- ruokavalioon. Wau!
Olen 72-vuotias ja jo nuoruudesta lähtien aivopesty rasvan turmiollisuuteen.
Olen myös terveydenhuollon ammattilainen ja kirkkain silmin saarnannut samaa
mantraa ympäristööni. Nyt yht’äkkiä minun pitäisi alkaa syödä rasvaa, mitä
enemmän, sen parempi. Uuden asian omaksuminen, vanhasta ”totuudesta”
poisoppiminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Olen myös aina rakastanut
makeaa, ”pikkuinen pullahiiri”, ”herkkuperse”, sokeriaddikti – ja nyt sitten
sokerille kaikissa muodoissaan täysi stoppi! Yllättäen sokerin jättäminen oli
helpompaa kuin rasvan syönnin opettelu, minulle ei tullut edes monen
kanssaihmisen kuvaamia vieroitusoireita. Mutta vanhoista tavoista irtipääsy oli
työn takana. Kun lapsenlapsen mummosynttäreillä pöytä notkui herkkuja, niin
huomaamatta, oikeasti ihan itsekseen täytekakkupala siirtyi myös minun
lautaselleni. Sellaisissa tilanteissa itsekuri oli tiukalla, samoin kuin
saunailtojen lonkero(i)sta luopumisessa! Näissä molemmissa tilanteissa oli
enemmänkin kyse tottumuksesta, sosiaalisen tilanteen rutiineista. Vaati
asennemuutosta, aivotyöskentelyä – ja itsekuria. Tavoite oli kuitenkin
kirkkaana edessäni ja se auttoi: statiini, pillerit, dosetit, apteekin
kantakortti, jatkuvat reseptien uusinnat, nuorien terveyskeskuslääkäreiden
loputon jono – ei kiitos!
Joku aika sitten kuulin telkkarista jonkun lääkärin
yksittäisen kommentin (en tiedä asiayhteyttä): ”tänä päivänä ihmiset ovat
ulkoistaneet oman terveydenhuoltonsa lääkäreille ja terveydenhuollon
ammattilaisille!” Just niin, siinä se on! Otin siis onneni ohjat omiin käsiini.
Tutustuin vhh-LCHF-ruokavalioon, Antti Heikkilän blogeihin ja kirjoihin.
Tutustuin kansainvälisiin kolesterolitutkimuksiin ja kolesteroliin liittyviin
myytteihin. Verenpaineestani minun ei tarvinnut huolehtia, se oli palautunut
aikoja sitten normaalin alhaisiin lukemiin. Ja ennen kaikkea, seuraan ja
osallistun aktiivisesti keskusteluun facen
vhh-ryhmässä. Todennäköisesti keskustelijoiden joukossa on ryhmä ammattilaisia,
mutta siellä on myös fiksu joukko kauemmin tätä elämäntapaa noudattaneita ja
siihen sitoutuneita. Vertaistuki on ollut korvaamatonta.
Nyt on syyskuun alku. Painoni on pudonnut reilut kahdeksan
kiloa. Hitaasti se on jungertanut alaspäin, gramma kerrallaan välillä jumittuen
johonkin lukemaan ja sitten taas hupsahtanut pikkuisen alaspäin (tai pikkuisen
ylöspäin). En ole huolestunut grammoista, enkä edes kiloista. Tämän ikäisellä
ihmisellä aineenvaihdunta on hitaampaa ja minulla on ihan riittävän monta
kokemusta jojotus-painonpudotuksista/nousuista. Tärkeämpää on huomata, että
olen kutistunut. Kolmen raskauden venyttämä mahamakkara on pienentynyt,
hehtaariahterini on enää aarin kokoinen, jopa käsivarteni ovat
kaventuneet. En ole mitannut senttejä,
mutta olen löytänyt vaatekaapistani
sellaisia vaatteita, jotka odottivat tilannetta ”sitten kun saan muutaman
kilon pois”. Tärkeää on ollut myös
huomata ympärillä olevien ihmisten reaktiot; ne ovat olleet pelkästään
kannustavia ja ihailevia.
En ole pitänyt kirjaa syömisistäni, olen vain yrittänyt
hahmottaa mitä syön saadakseni tarpeeksi oikeanlaista ravintoa. Sokerin ja
sokeria sisältävät tuotteet olen jättänyt kokonaan pois, samoin perunan (paitsi
muutama uusi peruna meni kesällä) ja viljatuotteet. Lonkeroa juon silloin
tällöin, lasi viiniäkin kelpaa, mutta yleislinja pitää. Ja voin rehellisesti ja
onnellisena kuitata, että olen onnellisempi, kauniimpi, viisaampi, hoikempi,
notkeampi, energisempi, rohkeampi …….
Merja Mikkola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti