Luukku 3: synnytyskertomus

19.07.2010 klo 7.04 syntyi tähän maailmaan 3670g, 51cm rakas paketti!
Synnytykset olivat vaikeat, mutta se palkinto tuo edelleen paljon iloa mun elämään.
16.7 mua otettiin osastoon sisään raskausmyrkytyksen takkia. Olin ennen 2 viimeistä viikkoa käynyt joka päivä Jorvin sairalassa ottamas labratesteja, ultra, käyrä jne. Lauantaina 17.7 aamulla kävi lääkäri, kysyi vointia, teki sisätutkimuksen, oli 1.5cm auki rv oli sillo 38+2.
klo 12 aikoihin tuli kätilö käymään, ja mä haluisin kysyä voinko mennä kotiin, mutta en ehtinyt kysyä, koska hän sanoi lääkäri pääti käynistä synnytyksiä!!! Olin hetken ihan sekaisin :D Pari tunnin päästä tuli lääkäri käyrän kans ja laitoivat mulle käynistävän pillerin. Alkoi tulla tosi tosi pienet supistukset. Illalla tuli käymään aivan ihana kätilö, se oli silloin yövuorossa. Toi mulle särkylääkketä, rauhoitavia ja jumppapallon. Hän sanoi et mun kannattaa nukkua nyt mahdollisimaan hyvin ku varmaa huomenna meen jo synnytysosastolle. Hän antoi mulle paljon hyviä vinkkeja miten pitää käytäytyä synnytyksissä. Seuravana aamulla sain toisen pillerin ja jäin odottaa pikkusupistuksien kanssa millo pääsen oikeasti synnytää. Aika alkoi lähestyä klo 5 millo oli tarkoitus siirtää jo synnytysosastolle. Klo 17 mua otettii jos synnytyssaliin, ja puhkasivat lapsivedet et synnytykset rupesi nopeutua. Sitten menin istumaan keinutuolin lukee kirjaa.
Jonkun ajan päästä kätilö sanoi et pitäisi laita OKSITOSIINItippan... En oo ennen koskaan ollu tiputuksessa, nii jänniti sen laitaminen. Klo 21 kivut oli jo aika pahat, pyysin epiduraalin, ei menny ku 10-15 min ku anestialääkäri oli jo huonessani. Aj että ku se puudotus alkoi tuntua hyvältä! Ei sattunu yhtä laitaminen ja kivut nipeasti hävisi! Kätilö käski sen jälkeen mua nukkumaan. Klo 23 olin vasta 5-6cm auki, nii sain toisenki annoksen epiduraalia. Klo 2 olin jo täysaukki. Mutta enpä voinu ponnista, lapsi ei ollu lasteutunut yhtää!!! 3 aikaan kätilö sanoi et voidaan alkaa ponnistella, ponnistelin tunnin, mutta ei ollu mitään tulosta. Päätetti et saan vielä epiduraalin ja sen jäljkeen kokeillaan uudestan. Tän kerran epuduraali ei enää melkke autanu, tunsin koko ajan kovat kivut, mut yritin kestä! 5 kätilö tuli toisen kanssa ja pistivät mua eri asentoihin, jakkarraki on tullu kokeiltu.. huhhuh, mut ei mikä autanut. Sit kätilöt rupesivat äkkiä lisämään sitä oksitosiinin määrää, meni yli 200. 45min päästä kutsuivat lääkärin paikkalle ja tuli käsky kiireinen sektio! Aloin melkkein itkeä ja rukoilla pliis ei vielä, en halu.. mut ei mitään autanu. Kovissa kivuissa mua viedetiin leikkaussalin. Siellä iski panikki, mutta nopeasti sain morfiinin.. Sitten 7.04 rakas oli tässä maailmassa!
Kaikki kivut heti unohtui ku poika oli maailmassa ♥