todellisuuden oikeassa muodossa, ettei tule mitään väärinkäsityksiä.
Viime päivin aikonaa Julius ei enää mielelläni menny pphoitoon. Aamuisin
kertonu, äiti en minä halu mennä hoitoon, minä haluun olla sinun kanssa kotona.
Aamuisin ku jättän pojan hoitoon hän alkaa itkeskellä ja halua vaa olla sylissäni.
Se tuntuu niin pahalta, hoitoon jättämiseen jälkeen on vaikea keskityä kouluun
ku koko ajan ajattelen miten Juliuksella menee..
Täällä hetkellä ku ei ollu vielä työharjoittelua oon pitäny pojan 1-2 kertta
arkisin kotona mun kanssa. Se oli ihana ku näin pojan hymyä ja näin sen
onnelliset silmät. Nyt ku alkaa työharjoittellu, meille jää pojan kaa vaa
illat ja vklopput. Tämä tuntuu todella pahalta ku välillä vkloppuna Julius
on isovanhemmilla ja isällä hoidossa. Tulee vähän syyllinen olo siitä
että pidän oma aikaa, vaikka kyllä mä sitä myös tarvitsen. Toivottavasti
tämä tasantuu ja Julius alkaa taas mielelläni jäämään hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti