Viikko sitten alkoi työssäoppiminen päiväkodissa. Paikasta, henkilökunnasta ja lapsista ei ole mitään vika, mutta mutta, päiväkoti ei vaa ole mun juttu, ala, kutsumus!
Mulla menee kuitenki tosi hyvin siellä, homma riittää, ja välillä tuntuu että hommaa on enemmän ku kerken suoritta.
Perjantaina suoritin elämäni ensimmäisen laulu tuokion. Oon aemmin pitääny lapsille erillaiset tuokiot, mutta ne yleensä ollut liikunta tai askartelua.
Jännitti ihan törkeän paljon se laulu hetki, kädet hikosi ja luulin et unohdan ne laulun sanat, mutta hyvin se meni!
Ensi viikolle pitää saada valmiksi jo näyttösuunnitelman ja paljon muuta kirjoitus hommia. Jo viikon päästä on näyttöviikko, ja sitten mä oon valmis!
Ei käy kateksi mun luokallaisille jotka vietävät päiväkodeissa vielä 5 viikoa :D
En oikeasti malta odottaa ku tämä jakso loppuu, oon jo täys poikki, aamuherätykset ovat jo 5 aamulla, ja jo 7 aikaa julius aloitaa hoiton. Illat ollaan jo ihan poikki, sosiaalielämästä voi vaa unelmoida! Rutistushaaste on täällä hetkellä ainoa asia mihin jaksan vielä keskiytyä.
Huomenna mulla on koulupäivä ja tiistaina pitää reippana taas herää 5 aamulla...
Mä olin kanssa työssäoppimassa päiväkodissa ja olihan se ihan kivaa mutta ei kyllä minun juttuni. Vielä kun päiväkodissa oli päälle 30 lasta niin oli kyllä mukava kuunnella sitä huutoa 6 viikkoa.
VastaaPoista